Samuel yritti tarkentaa katsettaan ja nähdä mikä ohjelma televisiosta tuli. Kuvaruudussa mies ja nainen kävivät parhaillaan keskustelua.
”Still drink Martinis? It hasn't been that long.”
”Too long. You look fantastic, Alex.”
”So do you, Ridge.”
”Why didn't you tell me you're ready for marriage...”
Sitten vanhasta televisiosta alkoi kuulua saksofonien sekasortoista vinguttelua ja rytmistä musiikkia, joka sai kaikki läsnäolijat tyytyväisinä hytkymään. Ruutuun ilmestyi kuvia kauniista nuorista ihmisistä.
...
”Duga Radarin asema lähettää koko sarjan ensimmäisestä viimeiseen. Ne joilla on oma televisio, voivat katsoa siitä, ja ne joilla ei ole omaa televisiota saavat katsoa tätä minun televisiota. Vain pientä korvausta vastaan. Sinäkin, jos huvittaa”, Niila jatkoi ja nojasi ylpeänä televisioonsa, joka oli nostettu paksun puupöllin päälle.
”Tuleekohan montakin osaa vielä? Osaatko sanoa?” Niila uteli ja katseli pilke silmäkulmassaan Samuelia tienestit mielessään.
”Kai niitä tulee useampia, en osaa sanoa tarkkaan, kun en ole seurannut”, totesi Samuel epävarmana.
Niila paukautti kämmenellään nahkahousujensa takapuolta niin että pöly lensi ja huudahti: ”Useampia osia tulee, useampia osia tulee vielä, pojat. Sen verran on nahkaa pöksyissä, että kestää katsomisen. Vai mitä? Onko?”
”ON!” väki huusi taas yhteen ääneen.
”Ja mekoissa!” lisäsi pitkähiuksinen Mainis, yksi tytöistä, ja sai muut naiset mukaansa. Niila himmensi öljylyhdyn valoa ja pimeys laskeutui taas tupaan.
”Noniin, jatkuu!” huusi Niila ja laittoi äänen täysille.