Nopealla heilautuksella Uttu nosti miekkansa ilmaan ja sen terä alkoi säkenöidä sinertävää häikäisevää valoa. Hohkaava miekka valaisi ympäristöä. Kauempana näkyvä metsikkö näytti liikkuvan sen mukaan, miten miekka heilahteli Uttun kädessä. Hanna painautui Samueliin kiinni.

Uttu laski terän lumeen ja alkoi hitaasti vetää puukon kärjellä isoa kaarta ilmaan. Leu'un vetämästä viivasta jäi säkenöivä sinertävä jälki. Kun puukon kärki osui hankeen Uttun toisella puolella, ilmaan oli syntynyt iso puoliympyrän muotoinen hohtava portti.

...

Jonkin matkan päässä roihusi nuotio. Sen lämmössä istui kaksi tummaa hahmoa. Samuel ihmetteli miksei hän ollut huomannut heitä äsken. Lähellä leiripaikan tulenloimua seisoskeli myös neljä poroa, takanaan kaksi ahkiota. Mistä ihmeestä nuo kaikki tuohon ilmestyivät? Olivatko ne olleet siinä koko ajan?

Uttu heilautti kättään tervehtiäkseen ja johdatti lapset perässään kohti merkillistä leiripaikkaa. Vanttera mies vastasi Uttun tervehdykseen. Samuel säpsähti, kun huomasi kuka - tai mikä - istui miehen vieressä. Siinä oli jättimäinen, muodokas ja puolialaston nainen kietoutuneena ohueen harsomaiseen kankaaseen. Mies hänen vieressään ei näyttänyt kiinnittävän naiseen mitään huomiota.

Kun Uttu oli kahlannut lasten kanssa lumessa muutamia metrejä lähemmäksi, huusi mies malttamattomana: ”Onnistuimmeko?”

”Se on meillä! Täytyy vielä tehdä tilaa kahdelle!” huusi Uttu. ”Ja pidetään kiirettä, meillä on kaikilla lunta saappaat täynnä.”

Uttu katsoi hymyillen takanaan rämpiviä Samuelia ja Hannaa, jotka tuijottivat mykistyneinä pitkää naista. Jättiläisnainen käänsi hitaasti päänsä ja katsoi Samuelia, hymyili, iski silmää ja nousi seisomaan. Nyt vasta Samuel näki, kuinka valtavan pitkä nainen todellisuudessa oli, vähintään neljä metriä! Nainen lähti astelemaan naavaisessa harsossaan poispäin. Mitä pidemmälle hän askelsi, sitä jäykemmäksi kulkeminen kävi samalla kun nainen alkoi selkäpuolelta muistuttaa kelohonkaa. Lopulta hahmo pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen.

”Siitä tuli puu...” Hanna sanoi hiljaa.

Lapset tuijottivat pystyyn kuivunutta keloa.

”Puu siitä tuli... metsänneidot mielellään tulevat lämmittelemään nuotion ääreen, jos sellainen on lähellä”, Uttu selitti.