”Teitä kiinnostaa kulta, koska teitä kiinnostaa elintaso ja teitä kiinnostaa elintaso, koska te olette egyptiläisiä, ja te olette egyptiläisiä, koska teillä on uusi faarao ja teillä on faarao, koska minä olen palannut! Teidän ei tarvitse ymmärtää mitään. Riittää, että te uskotte mitä minä sanon.”
Rassa väänsi suupielensä taakse, veti hitaasti ilmaa sisäänsä ja huusi äkkiä täyttä kurkkua: ”Ettekä te edes kykenisi ymmärtämään näin monimutkaisia asioita! Kukaan muu ei ymmärrä näin monimutkaisia asioita kuin minä!”
Raivokohtauksensa jälkeen Rassa pysähtyi äkisti, oli hetken hiljaa, kääntyi suoraan yleisöön päin ja purskahti nauruun.
”Mutta te voitte luottaa minuun. Isoimmat kultaesiintymät ovat Hammastunturin ympärillä ja näitä esiintymiä hallitsee pieni onneton kyläpahanen ja siellä muutama onneton rääpäle. Onko täällä ketään sieltä? Onko? En edes muista koko naurettavan paikan nimeä.”
Rassa katseli silmät viiruina ympärilleen. Yksi epävarma käsi nousi salin takaosassa ylös.
”Yksi näyttää olevan paikalla sieltä säälittävästä takapajulasta. Takapajulahan se on, vai mitä... onneton, sanonko mikä? Sanonko mikä läpi, pitääkö näyttää? Niin turha kylä, niin turha kylä se on... niin turha. Ja keskellä meidän kultaesiintymiämme. Olen ilmoittanut heille, että kaikki maa kuuluu meille, mutta he ovat kieltäytyneet ymmärtämästä sitä. Nunná taisi olla kylän vanhimman nimi. Tunteeko kukaan tätä ämmää, tai mikä sitten lieneekään, Nunnáa? Ikäloppua puujalkaa?”
Rassa levitti jalkansa haralleen, väänsi naamansa irveen ja keikkui puolelta toiselle näyttäen, miten ikäloppu puujalka liikkuu.
Joku keksi huutaa eturivistä: ”Ikäloppu puujalka, ikäloppu puujalka!”
Huuto tarttui kuin kulo vieressä olevaan ja siitä seuraavaan ja levisi nopeasti ympäri salia. Lopulta se tärisytti koko konttipyramidia.
”IKÄLOPPU PUUJALKA, IKÄLOPPU PUUJALKA, IKÄLOPPU PUUJALKA!”
Rassa keikkui takaisin lavan etuosaan, veti silmänsä viiruiksi ja suupielensä taakse. Hän nautti. Huuto oli musiikkia hänen korvilleen.
Yhtäkkiä hän levitti taas kätensä.
”Mitä me teemme sille kylälle, jos eivät luovu siitä suosiolla? Panemmeko matalaks?” Rassa huusi kimakalla äänellä. ”Panemmeko KYLÄN MATALAKS?”
”KYLÄ MATALAKS! KYLÄ MATALAKS! KYLÄ MATALAKS!” Yleisö alkoi huutaa taas hurjana yhteen ääneen. Rassan poskilihakset kiristyivät kun hän puri hampaitaan yhteen.